Väsynyt

En ole saanut nytten unelmiani niin kasaan, että olisin osannut kirjoittaa niitä tänne. Olen kirjoittanut muutaman runon, se suoni on vissii aloittanut taas sykkeensä. Viimeksi se toimi silloin kun olin ala-asteella ja väänsin runoni väkisinkin riimeiksi. Muistan vieläkin sen rakkausrunon, minkä kirjoitin samalla luokalla olevalle pojalle ja missä kutsuin sitä vasaraksi. Onneksi en koskaan kehdannut antaa sitä runoa sille pojalle, se nimittäin oli aika kusipää.
Viikonloppu oli aika jännittävä, ja top-secret. Lauantaiyönä ei nukuttu kavereiden kanssa yhtään, vaan olimme Miikalla ja teimme kaikenlaista, mistä en tiedä saanko kertoa. Kuuden hengen kaveriporukalla käytiin kello kahden yösaunassa, pelattiin pullonpyöritystä ja Aliasta ja käytiin kuuden aikaan aamusaunassa. Onneksi kaikki, mitä tapahtui Miikan talossa, jäi ja jää Miikan taloon. Toivon todellakin, että jäävät.
Join neljä kuppia kahvia sinä yönä. Se oli aika ennätys siihen nähden, etten ole juonut aikaisemmin kuin vappuna yhden kupin kahvia, ja se oli elämäni ensimmäinen. Kofeiinin ja päähieronnan voimalla pysyin virkeänä ihmeellisen sunnuntainkin ja kuten tavallisesti, ryhdyin nukkumaan keskiyöllä. Mira oli meillä yötä ja juorut sen kanssa venyivät ilta kymmenestä siihen asti. Olisi pitänyt nukkua, sillä nytten meinasin edelliselläkin tunnilla nukahtaa yhteiskuntaopin kokkeen päälle. Konneelle päävy ja ruokailu piristivät, mutta silti silmieni alla on kauheat pussit mitä yritin aamulla peitevoiteella peittää. Olen ollut kuin zombi jo kaksi ensimmäistä tuntia.