Ei tämä oikein mun unelmiin liity, muuten kuin että rakastettua kainaloon kaipaan. Tein yhteiskuntaopin tunnilla rakkausrunon. Se vaikuttaa enemmän sellaiselta, minkä mies voisi lausua rakastamalleen naiselle. Kuitenkin se kertoo omista tunteistani, ja kertoo ihan miehestä. Mikseivät nekin voisi olla kyyhkyjä meidän silmissäni?
Jos tähän nyt jokin unelma pitäisi keksiä, niin sanonpa vaikka sen, että kirjailijana olisi mukava julkaista runokirja täynnä elämästäni kertovia runoja. Lisäksi tänään toivoin, että voisin aina syödä joka aamu appelsiinin, lakata kynnet punaisiksi ja lisäksi tahtoisin ne makean vihreät korkkarit kaupungin k-kengän ikkunasta, mitkä näkkiin kun olin siellä Mikon kanssa pääsiäisenä. Mutta runo tosiaan. Edellisellä tunnilla olimme puhuneet Eino Leinosta ja symbolosmista, se jäi hieman päähän ja siitä tuli jotain vaikutteita:
Sokea
Olet kyyhkynen,
joka näe ei sutta,
ei porsasta ympärillään.
Olet sokea mustien kukkien keskellä
ja luulet niiden olevan punaisia.
Olet niin rakkaudesta sokea,
ettet huomaa minua.
Et näe edes omaa pahuuttasi,
koska sitä ei ole.
Tulipa surullinen vaikutelma, kun samalla kirjottaessani tämän tähän kuuntelin Titanicista tuttua kappaletta My heart will go on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti