Vappu tulossa, mulla tunnelma katossa

Tulisi äkkiä kesä! Olin tänään aivan fiiliksissä, vaikka aurinko ei päivällä paistanutkaan. Paskat sääennustajille. En ole kyllä aivan varma, ennustiko ne nyt vielä täksi päiväksi aurinkoa Ouluun vaiko eivät, mutta kuitenkin. Nyt illalla se paistaa ja laskee sitä mukaa kuin tätä tässä sisällä nyhjyttäen kirjoitan. On sen verran myöhä, ettei äiti ilman kunnon selityksiä päästä minua ulos vaikka vain kävelemään. Onneksi sain luvan mennä Saanalle huomenna! Mennään kaupunkiin, ostettii pari jotain juomiskelpoista pulloa Miran kanssa. Mikkokin tulee katsomaan, kuinka lennetään. Tai tanssitaan. Mulla on paha tapa silloin, kun oon sekasi ruveta tanssimaan ja heiluun. Ei siinä, tykkään tanssimisesta. Toivon vain, ettei se ole kovin tyhmän näköistä vielä, kun saan katsojia ;) Toivon siis tänään, että kaikki menisi hyvin ilman turhia halimisia. En halua alkaa myöhemmin selittämään toimieni hulluja motiiveja.

Tosiaan tänään olin niin iloinen ja pirteällä päällä, että lensin ikkunalle kun näin auringon paistetta siellä päin. Otin myös kuvia tyylikkäät aurinkolasit päässäni. Kesää odotellen...

PS:Tahdon vihreät kengät. Voisin saada ne Saanalta, mutta äiti valittaa mun rahojen ruhlauksesta. Siinä toisessa kengässä olisi kultanauhat. wiiiii.....

Kyyhkynen on lentänyt luokseni

Ei tämä oikein mun unelmiin liity, muuten kuin että rakastettua kainaloon kaipaan. Tein yhteiskuntaopin tunnilla rakkausrunon. Se vaikuttaa enemmän sellaiselta, minkä mies voisi lausua rakastamalleen naiselle. Kuitenkin se kertoo omista tunteistani, ja kertoo ihan miehestä. Mikseivät nekin voisi olla kyyhkyjä meidän silmissäni?
Jos tähän nyt jokin unelma pitäisi keksiä, niin sanonpa vaikka sen, että kirjailijana olisi mukava julkaista runokirja täynnä elämästäni kertovia runoja. Lisäksi tänään toivoin, että voisin aina syödä joka aamu appelsiinin, lakata kynnet punaisiksi ja lisäksi tahtoisin ne makean vihreät korkkarit kaupungin k-kengän ikkunasta, mitkä näkkiin kun olin siellä Mikon kanssa pääsiäisenä. Mutta runo tosiaan. Edellisellä tunnilla olimme puhuneet Eino Leinosta ja symbolosmista, se jäi hieman päähän ja siitä tuli jotain vaikutteita:

Sokea

Olet kyyhkynen,
joka näe ei sutta,
ei porsasta ympärillään.
Olet sokea mustien kukkien keskellä
ja luulet niiden olevan punaisia.
Olet niin rakkaudesta sokea,
ettet huomaa minua.
Et näe edes omaa pahuuttasi,
koska sitä ei ole.

Tulipa surullinen vaikutelma, kun samalla kirjottaessani tämän tähän kuuntelin Titanicista tuttua kappaletta My heart will go on.

The fame, fame

Lady Gagan biisin The Fame sanat menevät kertosäkeessä näin:

All we care about is
Pornographic girls on film and body plastic
Give me something
I wanna see television and hot blondes in odd positions

Fame, doin' it for the fame
'cause we wanna live the life
Of the rich and famous
Fame, doin' it for the fame
'cause we gotta taste for champagne
And endless fortune

Myönnän pitäväni tästä kappaleesta. Kuuntelen siinä kyllä enemmän soundia kuin kappaleen sanoja sitä fiilistellessäni, mutta nyt kun kuuntelinkin niin tajusin siitä enemmän. Tämä laulu, vaikka voi olla monen mielestä massatuote ja tylsä, kertoo silti monen tosi monen unelmasta. Suurin osa amerikkalaisista nuorista haaveilee pääsevänsä Hollywoodiin näyttelijäksi tai kaikkien tuntemaksi laulajaksi tai muuksi kuuluisuuden kohteeksi. Kuitenkin tunnetuksi, jolla olisi varaa kulkea New Yorkin tai Lossin kaduilla Chanelin tai jonkun muun kalliin merkin laukku harteillaan. Usein tähän unelmaan liittyy myös pitkiä jokaillanjuhlia juoden ja heiluen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kuulostanpa mummolta. On vain alkanut ahistaa omassa luokassakin, kun suomeenkin tullut tuommoinen päätön ajatus. Tytöt haaveilevat siitä, kuinka saisivat mahdollisimman paljon miestä, mistään muusta ei puhutakaan. Pillu on yleinen puheenaihe, mikä johtuu kai siitä kun elää puutteessa isoista puheistaan huolimatta. Lisäksi kukaan ei välitä siitä, mitä erilaisille ihmisille kuuluu, ei kiinnosta vaikka olisi samanlainenkin. Oikeastaan suomalaiset ovat aika tunteetonta porukkaa. Emme kehtaa puhua toisillemme, mietimme liikaa sitä, miten pelleltä näytämme jos pitäisi kysyä, onko toisella kaikki aivan okei. Olen itsessänikin huomannut sen, että mitä nyt tuo toinenkin ajattelee, jos kysyn siltä mikä sitä vaivaa oikeasti. Aika varmasti, tämän olen huomannut myös kun olen sitten kuitenkin kysynyt, tämä ihminen kuitenkin piristyy edes siitä, että sinä ajattelit hänen parastaan. Omakohtaiset yksityiskohtani jäävät ilman tarkempaa tulkintaa, mutta toivon että ymmärsit pointin silti. :)

Olisi parempi jos me ajattelisimme välistä sitä mitä näemme. Sitä meidän on tarkoitus katsoa, huolehtia myös meistä toisistamme. Itseämme emme näe kuin ihmisen oman keksinnön kautta. Toisen näemme paljon helpommin ja silti olemme sokeita nähdäksemme hänet . Minä en ainakaan aio sokeutua enää, kun nyt olen löytänyt sen joka sai minut aukaisemaan silmäni.

Kauhuelokuvat ovat kamalia!

En ole varma, pitäisikö minun nyt mennä huomenna Mikolle ollenkaan. Tarkoitushan oli ensin, että menisin sinne katsomaan Benjamin Buttonin uskomaton elämä -elokuvan, minkä hän oli ladannut netistä koneelleen, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun paikalle tulee lisää poikia. Mikon hauskat kaverit (nauran niille aina aivan kamalasti) tulevat sinne myös ja se on kiva, mutta ne vaativat saavansa katsoa kauhuleffoja. Itse olen niille todella yliherkkä, enkä voinut katsoa edes sitä Lordi-elokuvaa, kun se oli elokuvateattereissa ja Jani kysyi minua mukaan katsomaan sitä. En mennyt. En pystynyt nukkumaan moneen yöhön kun olin katsonut Psyckon. Sekin oli aivan kamala!
Nyt olisin kuitenkin tunkemassa sinne poikia häiritsemään, vaikka tiedän varmasti, etten pysty niitä elokuvia tarkkailemaan. Olisi varmaan sama olla menemättä, mutta kuitenkin kun haluan sinne. Mirakin olisi tulossa mukaan ja sen jälkeen vielä meille yöksi lauantai -iltana. Ei sitä voi miten vain perua. Näin ensin ajattelin.
Mira kuitenkin sitten ehdotti minulle eilen tulleesta Demistä juttua, missä on vinkkejä juuri tällaisiin tilanteisiin. Olet luvannut mennä katsomaan kauhhuleffaa vaikka tiedät että olet niille yliherkkä. Mitä tehdä?

1. Katso traileri etukäteen (tätä en voi tehdä, kun en tiedä mistä leffasta on kysymys)
2. Ota mukaan huivi ja korvatulpat. Huivin taakse voi piiloutua, mutta noita tulppia minäkin hieman epäilen. Ei varmaan yhtään epäilyttävää olla leffasa ja käyttää korvatulppia? Niiden pitäisi kuitenkin lehden mukaan vaimentaa pelottavaa musiikkia.
3. Kun kiihtyvä musiikki alkaa päristä, laske katseesi näytön alalaitaan. Pelottavat jutut näytetään aina keskellä kangasta/näyttöä.
4. Mieti, mitä elokuvan kuvauksissa on oikeasti tapahtunut. Kuvittele näyttelijöiden ohjeet ja näyttelijät ilman roolia. Silloin huomaat kaiken olevan vain fiktiota.
5. Keskity epäolennaiseen: katso lamppuja tai kaverisi seinällä olevia kuvia (mitkä eivät ole kyllä sen kauniimpia Mikon huoneessa) tai kaiva karkkia pussista.

Näillä vinkeillä on pakko pärjätä. Et välttämättä lue tätä lehteä, mutta jos pelkäät minun tavoin kauhukohtauksia ruudussa, niin ota vinkistä vaari.

En haluaisi ostaa mitään H&M:ltä

Päätin aamulla,että ostan sillä kymmenellä eurolla mitä tililläni vielä piilee paidan, jota sain taas ajatella kun ei ollut mitään mielelle tarpeeksi värikästä. Kaikki mitä minulla on päälle pantavaa, on mustia vaatteita. Nyt tässä aivan vasta olen alkanut yrittää muokata tyyliäni värikkäämmäksi. Yksi toive näin vaatteisiin liittyen on se, ettei minun enää koskaan tämän paidan jälkeen tarvitsisi ostaa H&M:ltä. En ole varma siitä, ovatko ne vaatteet nyt lapsityövoimalla tehtyjä vaiko eivät, mutten halua ottaa riskiä. Vaikka viimeksi, kun ostin ne housut sanoin silloinkin, että en osta sieltä enää mitään. Olisipa minulla parempi itsekuri. H&M:llä on niin edullista, mikä johtuisi juuri siitä miten ne tehdään. Saana sanoi kyllä, ettei vaatteiden ompelussa olisi mitään tekemistä lasten kanssa, mutta tässä asiassa luotan kuitenkin enemmän Miran äidin tietoihin. Saana on muotimaailman ammattilainen, mutta Riitta on kuitenkin ihminen, johon voin luottaa. Mutta, nyt en kyllä koskaan enää osta vaatteita sieltä. Lupaan.

Kuka sinua kuuntelisi?

Toivon, että hän aukaisisi silmänsä.

Ei toisen olen tarkoitus muuttaa sinua toiseksi. Sinun ei tarvitse olla toisen mieliksi vain, koska rakastat häntä ja tahdot olla hänen vieressään samanlaisena kuin millainen hän on. Se on sen toisen tehtävä olla sellainen, sinun pitää olla oma itsesi. Voin tietysti taas ylireagoida, kun minulla on tunteita sinua kohtaan. Haluaisin saada sinut omaan syliini, mutta se taitaa olla mahdotonta. Arvaan, että vaikka sinulla joskus jotain toisia tunteita syntyisikin, et uskaltaisi päästää irti. Luulet jääväsi yksin, vaikket jäisi. Mutta ei huolta vielä, kun tunnet näin häntä kohtaan. Toivon vain tässä ääneen, että uskaltaisit silti olla se oma itsesi. Se, jolle minäkin lupasin etten koskaan lähde vierestäsi.

Päivän tavallisia toiveita

Olen tänään saanut toteutettua kolme pientä toivetta, mitä ei kaikki pidä unelmina. Mielestäni kuitenkin kaikki asiat, mitä osaat vain toivoa tapahtuvan tai haaveilet niistä, ovat jo pieniä unelmia.

Ensimmäisenä toteutui se kaikkein suurin toive, sain siitä varmuuden jo eilen. Sain vihdoin kesätyöpaikan! Pääsin jonkinlaiseen työhön, määrittelen sen vielä tuohon täytettävään sopimukseen kun ehdin, lentopallotapahtumaan mikä järjestetään Oulussa. Aivan mahtavaa!

Toisena, mistä olen todella helpottunut koska en ole tosiaankaan tämän alan asiantuntija, sain varattua ajan kauneushoitolaan. Sain jouluna lahjaksi tädiltäni puoli vuotta voimassa olevan lahjakortin, missä oli kaksi tilausta, mitä ne naiset saa siellä mun naamalle tehdä. Ei ole kyllä minulle se kotoisin paikka, mutta kyllähän tuollainen kai kalliskin kortti täytyy käyttää.

Kolmas toiveeni oli päästä katsomaan haluamani päivänä Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmä kaupungin teatteriin. Sain tänään varattua liput juuri siihen näytökseen itelleni ja jopa kahdelle kaverilleni! Yksin olosta siellä on vielä pientä traumaa, joten ihan kiva saada muita mukaan. Saan lukea Shakespearen näytelmän kirjana (näytelmän käsikirjoitus) ennen sitä, kun se omasta hyllystä löytyy :)

Kirjailijaksi olisi kiva päästä.

Esitän omalle elämälle hennon haasteen. Haaveen, minkä toteuttamiseen tarvitsen enemmän tarmoa ja vähemmän laiskuutta, kuin mitä minulla on nyt. Uusin unelmani vaatii hyvää kielitaitoa, missä ei voi olla haittaa siitä, kun äitini on tuleva äidinkielenopettaja. Taitoa voisi kehittää lukemalla ja kirjoittamalla, missä kohti vastaani astuu laiskuus. Olen kiinnostunut monista kirjoista nyt tälläkin hetkellä, mutta minulla ei ole aikaa lukea kaikkia tai tarmoa aukaista niitä käteeni pitkän päivän jälkeen. Lista olisi mielettömän pitkä ja pitenee aina kun eksyn tällä lailla kirjastoon. Jätin kolme kirjaa hyllyyn, koska tiesin kotona olevan saman verran lisää, mitä pitäisi lukea ensin.

Kirjoittamiseen tarvitsisin todella tarkan idean. Vaikea lähteä vain spontaanisti, kun siihen tarvitsee jonkinlaista suunnittelua. Kyllästyisin päämäärättömään tekstiin ennen kuin ehtisin aloittaakaan. Tällä saralla olen ehtinyt kehittyäkin, olen suunnitellut kokonaisen kertomuksen siihen asti, että enää se kirjoittaminen puuttuu. Parhaitenhan se tapahtuisi vain jos joku ottaisi ruoskan, laittaisi minut penkkiin istumaan ja muistuttaisi minua aina kun yritän livistää, mitä minun pitäisi tehdä.

Uneni olisi siis toive siitä, että saisin laiskuuteni kuriin ja jaksaisin keskittyä kirjoittamaan oman kirjan. Toivoisin siis pääseväni vanhemapana kirjailijaksi toisten ammattitoiveiden ohella. Siinä se unelma siintää... ja lipuu pois kun näen työn määrän. Jotenkin luonnettani ei ole tarkoitettu muutaman unelmani toteutukseen, mutta onneksi itseään voi muuttaa. Kirjailija harvoin saa korkeaa mainetta, ja onhan tässä vielä monta kymmentä vuotta aikaa. Optimistisin mielin odotan inspiraatiota.

Ajan puutteesta tuleekin mieleen vielä lisää haaveita ja unelmia. Kunpa olisi niitä tunteja päivässä niin paljon enemmän, että minulla olisi aikaa tehdä asiat omaan tahtiini. Tänään sitä on ollut, koska kesätyösopimuksen tekemisessä kaupungissa ei kestänytkään niin kauaa kun olin ehkä ajatellut. Päädyin tänne kirjastoon odottamaan. Olisi kätevä jos nyt voisin tallentaa tyhjän ajan laatikkoon, piilottaa sen ja kaivaa vapaan ajan taas esiin silloin, kun sitä ei muuten ole.

Kaunis Pariisi

Ensimmäinen unelmani kirjoitetaan ylös, enkä lähde tänne ennen kuin olen hankkinut itselleni punaiset korkokengät. Unelmani eivät ilmaannu tänne esille minkäänlaisessa merkitys-, aika- tai syntyjärjestyksessä vaan ne ovat vain kuin muistilistaa minulle, jotta tiedän kaiken mitä haluan. Jos sinä tai minä emme tiedä haaveitamme tai muista tarpeen tullen, voimme helposti joutua toisten tossun alle. En tiedä mitä sinä haluat, mutta minä haluan ainakin päättää itse siitä mitä minulla on. Unelmani ovat yksi keino, miten pidän oman pääni pystyssä omien narujen avulla.

Kun heräsin aamulla äitin ja siskon jälkeen, oli äiti taas television ääressä. Se oli kai Teemalta, mistä tuli kolmiosainen ohjelma Pariisista, Ranskan ja koko maailman romanttisimmasta kaupungista. Siitä minulle tuli mieleen Saana (ystävätär, joka on muotietoinen, kiltti ja kaunis), jonka kanssa viimeksi heillä ollessamme haaveilimme menevämme Pariisiin kun olemme nuoria, kaksikymmentä täyttäneitä nuoria sankarinaisia. Monen päivän pyöräilymatka Pariisin moniin museoihin, Versailesiin, kauppoihin, kahviloihin ja muistomerkeille. Saana kertoi tarinaa, kuinka juomme hän kahvia ja minä teetä yhdessä loputtomista kahviloista, pyörämme nojaavat terassin aitaan ja katsomme kaukana heijastuvaa Eiffeliä, kun käy niinkuin yhdelle toiselle ystävälleni kävi: pari nuorta aivan moitteettoman näköistä ranskalaista miestä tulevat juttelemaan meille niin, että olemme aivan myytyjä ja tunne muuttuu kuin ei enää koskaan tulisi tarvetta palata takaisin. Saattaa olla tietenkin että kuvittelin tuon aivan itsekin.

Lievennän tähän maahan kaipuutani musiikilla, jonka tekijästä ja hänen rakastajastaan kerrottiin ohjelmassa. Serge Gainsbourg ja Jane Birkin herättivät kohua sen ajan Ranskassa, ennen kuin mies kuoli, musiikilla jossa henkäillään aika rajusti. Ei hassumpaa siis.